Ruokajakeluiden arkipäivää
Heinolassa toimivat ruokajakelut tarjoavat tärkeää apua ja tukea niille, jotka sitä tarvitsevat, ja ne edistävät yhteisöllisyyttä sekä auttavat ihmisiä selviytymään vaikeista ajoista.
Heinolassa toimivat seurakunnat tarjoavat ruokajakelupalveluja, jotka auttavat vähävaraisia ja tarvitsevia perheitä ja yksilöitä. Ruokajakelut ovat osa seurakuntien sosiaalista toimintaa, ja niiden tarkoituksena on tukea ihmisiä, jotka kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa. Jakelut voivat sisältää erilaisia elintarvikkeita, kuten tuoreita vihanneksia, leipää ja muita peruselintarvikkeita.
Jyränkölän Setlementin Kämmen-ruokajakelussa puolestaan tarjotaan apua erityisesti alueen asukkaille, jotka tarvitsevat tukea ruokahuollossaan. Kämmen-ruokajakelun kautta jaetaan hävikkiruokaa, joka on saatu lahjoituksina tai yhteistyökumppaneilta. Tämä palvelu on tärkeä osa yhteisön tukemista ja se auttaa vähentämään ruokaköyhyyttä alueella.
Ruokajakelut tarjoavat tärkeää apua ja tukea niille, jotka sitä tarvitsevat, ja ne edistävät yhteisöllisyyttä sekä auttavat ihmisiä selviytymään vaikeista ajoista.
Kämmenen ruokajakelu
johon blogin tekijät Henna Paasonen ja Arto Timonen osallistuivat 2.3.2023.
Henna Paasosen kenttäpäiväkirja
Saavuimme Arton kanssa Kämmeneen Maaherrankadulle kello 5.50. Oli vielä pimeää, mutta Kämmenessä loisti valo ja ikkunoista näkyi kiireisinä hyöriviä vapaaehtoisia. Muutaman minuutin kuluttua vapaaehtoinen Kari toi Kämmenen autolla lastin Pekan Leivästä ja vapaaehtoiset kantoivat leipälaatikot jakohuoneen keskellä olevalle isolle pöydälle. Tottuneesti ja vauhdilla he jaottelivat vaalean ja tumman leivän ja eri leipämerkit omiin pahvilaatikoihinsa. Jokainen tiesi paikkansa, Kämmen muistutti muurahaispesää. Kello 6.30 ulkona näkyi jo ensimmäinen jonottaja. Samoihin aikoihin tuli aamun saalis City Marketista ja Jyrängön Salesta. Laatikoissa oli jopa banaaneja, vaikka oli meneillään ahtaajien lakko. Kaikki hedelmät ja vihannekset käytiin läpi aistinvaraisesti. Etuhuoneessa, jossa vihannespöytä sijaitsi, tuoksuivat yrtit. Kun hyörinä välillä taukosi seuraavaa lastia odotettaessa, vapaaehtoinen Sirpa kertoi, että joskus he eivät tiedä itsekään, mitä ruokaa jaettavilla tuotteilla voi tehdä, esimerkiksi hapanjuurikuivahiivalla tai myskikurpitsalla. Pakkausmateriaalia näytti kuluvan paljon, sillä esimerkiksi hedelmät lajiteltiin 4-5 omenan pusseihin. Merjalla oli köksävuoro eli hän keitti kahvit vapaaehtoisille kahteen kertaan aamun aikana. Kaikki tuntuivat heittävän hurttia huumoria, ja tiimi tuntui työskentelevän saumattomasti yhteen.
Joimme aamukahvia kello 7.10, kun joku huusi: ”Auto!”, ja niin vapaaehtoiset menivät jälleen vauhdilla purkamaan auton lastia, tällä kertaa S-Marketeista ja koulun keskuskeittiöltä. Kämmenen perustaja Mirjam Iiskola saapui paikalle kello 7, hymyili ja jutteli kaikille. Hän näytti valokuvaa Musiikkiopiston talosta, jossa Kämmenen toiminta alkoi, tosin silloin nimellä Viisi leipää ja kaksi kalaa.
Kello 8 aikaan ihmisiä alkoi virrata sisään. Mirjam oli omalla paikallaan ensimmäisenä tarjoamassa kahvia ja teetä. Ihmiset siirtyivät linjalla eteenpäin, ja vapaaehtoiset tarjosivat tuotteita laatikoista ja sujauttelivat niitä kasseihin. Istuin ensin salin puolella. Vapaaehtoiset kuulemma tuntevat suurimman osan asiakkaista ja osaavat tarjota oikeanlaisia tuotteita. Joillakin asiakkailla oli mukanaan rollaattori tai työntökärry. Yllättävää oli minusta se, että jonossa oli ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet erittäin siististi eikä mikään olisi voinut kertoa köyhyydestä. Kati kertoikin, että joskus asiakkaalla voi olla suuret velat, mutta he ottavat kaikki vastaan erottelematta. Siirryin etuhuoneeseen ja yritin olla huomaamaton. Seurakunnan työntekijä työskenteli etuhuoneessa maitotuotepöydän ääressä ja kertoi, miten vaikeaa on arvioida että tavarat riittävät kello 10 saakka, mutta kuitenkin niin, ettei mitään jää ylitse. Hän kuvaili Kämmenen ja seurakunnan yhteistyötä ihanaksi.
Kello 9.20 jono oli lyhentynyt muutamaan ihmiseen, ja pahvilaatikot alkoivat olla tyhjiä. Satunnaisia kävijöitä vielä tuli. Siirryimme Arton kanssa taukohuoneeseen, jonne kaikki vapaaehtoiset kerääntyivät, kun jako loppui kello 10.00. Joimme kahvia, söimme voileipää ja torttuja ja kuuntelimme vapaaehtoisten leikinlaskua. Vapaaehtoiset Kati ja Sirpa kysyivät, miltä kaikki oli meistä vaikuttanut. Minusta kaikki oli toiminut upeasti, ja tiimityöskentely oli hienoa.
Arto oli samaa mieltä.
Nykyään Kämmen toimii osoitteessa Konsulinkatu 6. Heinolan seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat mukana ruokajakelussa kohtaamassa ihmisiä. Setlementti on luomassa uutta toimintamuotoa uuteen toimitilaan ja haluaa tuoda enemmän esille nimenomaan Setlementin arvopohjaa. Setlementtityö on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Ruoka-aputyötä tehdään jatkossa entistä tiiviimmin yhdessä toimintaympäristön kanssa. Pyritään siihen, että ruoka-aputyön kautta löydetään ihmisten tarpeita ja heidät ohjataan oikeiden palvelujen ääreen. Silloin työ on enemmän ihmislähtöistä ja ihmisten omia voimavaroja hyödyntävää.
Via Dia Ry:n ruokajakelu Heinolan vapaakirkossa
johon Henna Paasonen osallistui 8.10.2024.
Henna Paasosen kenttäpäiväkirja
Heinolan Vapaaseurakunnan kirkko sijaitsee Ilmarinkadulla korkean mäen päällä. Kun puuskutin mäkeä ylös, edessäni käveli jo ihmisiä tyhjät kassit käsissään. Kun saavuin saliin, huomasin tutun pariskunnan Seijan ja Oliverin pöydän ääressä ja liityin seuraan. Seurakunnan pastori ja ruokajakelun vastaava Satu Sällälä kävi tervehtimässä minua ja toivotti tervetulleeksi. Tilaisuus alkoi kello 12 hengellisellä osuudella. Satun mies Upi näytti ensin hengellisen musiikkivideon ja puhui sen jälkeen rakkaudesta Raamatussa. Ihmiset istuivat Vapaakirkon salissa pöytien ääressä, sali oli aivan täynnä. Hartauden jälkeen asetuimme jonoon, seurakunnan vapaaehtoiset jakelivat meille lautasille perunaa, kasviksia, jauhelihakastiketta ja salaattia. Jälkiruoaksi oli kahvia ja pullaa. Ihmiset söivät aterian salin pöytien ääressä. Pöydillä oli paljon hengellisiä lehtiä ja julkaisuja. Ihmisten joukossa oli kaikenikäisiä, vanhuksia rollaattoreiden kanssa ja tatuoituja nuoria. Seurakunnan vapaaehtoiset istuivat ruokailijoiden joukkoon juttelemaan ja seurustelemaan. Kello 13 alkoi ruokakassien jako pakettiauton tavaratilasta seurakunnan pihalla. Kassejaan käsissään pitävien ihmisten jono laskeutui pitkälle seurakunnan mäkeä alas. Jonottajien joukossa oli paljon tuttuja kasvoja helluntaiseurakunnasta ja Kämmenestä.
Pastori Satu Sällälä kertoo:
Via Dia ry on toiminut kymmenen vuotta, ja se on Vapaakirkon diakoniatyön työrukkanen. Heinolan Vapaakirkon ruokajakelu pidetään kerran kuukaudessa, ja jaettava ruoka saadaan Lahdesta Avoimista Ovista. Ruoka, jota tarjotaan aterialla, ostetaan tukusta. Yksityiset ihmiset antavat myös avustuksia ja lahjoituksia Via Dialle. Seurakunnassa on noin 20 vapaaehtoista, ja porukassa vallitsee auttamisen ilo. Jokainen ihminen on heille arvokas ja Jumalan rakastama, samalla rakkaudella heidät otetaan vastaan. Suomalainen köyhyys näkyy seurakunnassa siten, että nuoria osallistujia on nykyään enemmän. Ihmisillä on erilaisia tarinoita väliinputoamisesta, on työttömyyttä ja pieniä eläkkeitä tai vaikeuksia oman talouden hallinnan kanssa. Seurakunnan työssä ei lähdetä kuitenkaan liikkeelle köhyydestä, vaan siitä, että ihmisille tarjotaan hyvää ruokaa ja aikaa yhdessäoloon, he tulevat yhteisöön, osallistuvat ja kuuluvat johonkin. Maailma on kova, ja yhteiskunnassa arvot koventuneet. Hyvä elämä koostuukin lämmöstä, ruoasta, rakkaudesta ja välittämisestä. Jumalan rakkaus on ihmeellinen, se voi tuoda ihmisen elämään paljon hyvää.
Heinolan Helluntaiseurakunnan ruokajakelu
Vastuuhenkilö Mervi Erolan haastattelu 18.10.2024
Heinolan helluntaiseurakunnan ruokajakelu on ollut toiminnassa noin kahdeksan vuotta, Mervi Erola on ollut mukana nelisen vuotta. Vapaaehtoisten päivä alkaa jo kello 8. Ovet avataan kello 11, jolloin ruoanhakijat voivat nauttia kahvia tai aterian. Ennen ruokajakelua kello 12 on myös tilaisuuden hengellinen osuus, johon kuuluu sana ja musiikkia. Kassien jakaminen alkaa kello 12.30.
Mervi Erola kertoo itse kokeneensa köyhyyttä vuosia sitten, kun hän joutui työttömäksi ja kahden lapsen yksinhuoltajaksi. Hän on kertonut oman elämänsä alamäistä seurakunnassa eikä näyttele kiiltokuvaelämää, vaikka onkin uskossa. Ruokajakelussa käyvät ihmiset voivat samaistua häneen. Hänellä on henkilökohtainen usko Jeesukseen, hän haluaa palvella ihmisiä ja olla evankeliumin asialla.
Ruokajakelussa käyviä ihmisiä kohdellaan seurakunnassa tasavertaisina, niin kuin Jeesus kohteli ihmisiä. Ratkaisevaa on ihmisen sisin, Jeesus katsoo vain sydämen asennetta. Tärkeää on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Syitä köyhyyteen voivat olla huonot elämäntavat, pieni eläke tai puutteelliset elämänhallintataidot. Seurakunnassa voikin saada kopiointiapua, digiopastusta tai neuvoja laskujen hoitamisessa sekä juttelu- ja rukouspalvelua. Mervi Erola toivoo, että mahdollisimman moni löytäisi henkilökohtaisen uskon, koska se antaa tulevaisuudentoivoa. Ruokajakelussa käyvistä ihmisistä on tullut kavereita, joille annetaan ystävyyttä, rakkautta ja yhteisöllisyyttä.
