Seurakunnan historiaa
Kirkonkylässä sijaitseva Heinolan pitäjänkirkko on Heinolan vanhimpia rakennuksia.
Mutkikas hallintohistoria
Heinolan seurakunnan alue oli vuosisatoja Hollolan laajan emäseurakunnan syrjäseutua, jota hoidettiin osittain Asikkalasta ja osittain Nastolasta. Aatelistolle matka emäkirkolle asti oli liian pitkä, joten Ållongrenit rakennuttivat oman kappelikirkkonsa. Ylimmän säädyn menetettyä valtansa 1680-luvun reduktiossa seurakunta sai oman kappalaisensa ja sen rajat vakiintuivat vähitellen.
Tätä rauhallista vaihetta kesti, kunnes kuningas Kustaa III sijoitti Jyrängön maalaiskylään maaherran residenssin. Maaherra muuttikin sittemmin Mikkeliin ja Heinolasta tuli kaupunki. Maaseurakunnan ja kaupunkiseurakunnan monimuotoinen rinnakkaiselämä päättyi vasta seurakuntien yhdistymiseen vuonna 2007.
Lähde: Anneli Mäkelä-Alitalo, Heinolain seurakuntahistoria
Kirkkojen historiaa
Kirkot ovat Heinolassa olleet jumalanpalvelus- ja kokoontumishuoneita yli 200 vuotta.
Heinolan pitäjänkirkko
Heinolan pitäjänkirkko on valmistunut vuonna 1755.
Heinolan pitäjänkirkko on valmistunut vuonna 1755.
Heinolan pitäjänkirkolla on eräänlainen klassikkoasema suomalaisten ristikirkkojen 1700-luvun puolivälissä alkaneen kultakauden yhtenä edustajana. Tällöin eri puolille maata rakennettiin lukuisia linjakkaita uudentyyppisiä ristikirkkoja. Pitäjänkirkko on läntisin esimerkki itäisessä Suomessa suositusta pohjakaavamuodosta, jossa kirkon ristivarret kapenevat ulospäin lisäten ristikeskuksen avaruutta. Kirkon pitkä ikä osoittaa myös jo omana aikanaan arvostettujen kirkonrakentajien täyspainoista rakentamisen hallintaa, vaikka rakentajina olivat osin vastahakoisetkin pitäjän miehet.
Lähde: Marja Terttu Knapas, Heinolan kirkot ja kirkkomaat
Heinolan kirkko
Heinolan kirkko on seurakunnan nykyinen pääkirkko. Se on vihitty käyttöön vuonna 1811.
Heinolan kirkolla on poikkeuksellinen historia takanaan Kymenkartanon lääninhallinnon ja maaherran asuinpaikan, residenssin, kirkkona. Sen rakentaminen oli aloitettu Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolfin aikana ja kirkko vihittiin käyttöön keisari Aleksanteri I:n aikana. Pienen ja vähälukuisen residenssin parempia aikoja odottamaan tehty enemmän tai vähemmän väliaikaiseksi tarkoitettu rakennus on jäänyt pysyväksi.
Kaupunkikirkkona puusta rakennettu kahdeksankulmainen rakennus korkeine aumattuine paanukattoineen on erikoisuus. Kirkon muodon harvinaisuuteen kiinnitti huomionsa jo F. O. Rapola Suomen maakuntia esittelevän kirjasarjansa 1908 ilmestyneessä Häme-osassa. Se oli hänen mukaansa ”omituisen näköinen 8-kulmainen puukirkko melkein näkymättömissä tuuhean lehvikön sisällä.”
Lähde: Marja Terttu Knapas, Heinolan kirkot ja kirkkomaat
Osa kulttuuriperintöä
Molemmat kirkkorakennukset, Heinolan kirkko ja Heinolan pitäjänkirkko kuuluvat maamme arvokkaaseen kulttuuriperintöön. Vuosikymmenten saatossa niitä on kutsuttu erilaisilla nimillä: Pitäjän kirkko, kaupungin kirkko, maaseurakunnan kirkko ja kaupunkiseurakunnan kirkko saattavat edelleen vilahdella ihmisten puheessa.
Heinolan pitäjänkirkko tapuleineen ja Heinolan kirkko kellotorneineen sekä niiden läheisyydessä sijaitsevat pappilarakennukset kuuluvat Valtioneuvoston 22.12.2009 vahvistamaan, Museoviraston laatimaan tarkistettuun luetteloon valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Historiakirjat
Historiakirjoja Heinolain seurakuntahistoria ja Heinolan kirkot ja kirkkomaat myydään seurakunnan toimistoissa (Virtakatu 4) ja Lähetyssopessa (Lampikatu 16). Kirjojen hinta on 5 €/kpl.
Kirkollista esineistöä Heinolan museoissa
Heinolan kirkkojen esineistöä on talletettu myös museoiden kokoelmiin. Esimerkiksi vanha alttaritaulu on esillä kaupunginmuseon perusnäyttelyssä. Sinilähteen seurakuntatalon kirkkosaliin kuuluneet Albin Kaasisen puuveistokset ”neljä evankelistaa” ovat Käkisalmi-säätiön ylläpitämän Käkisalmi-museon näyttelyssä.
