Sisäisesti rikas
Seppo Pääskynpään jokaisella aamulla on siunaus.
Sepon taloudellinen niukkuus johtuu terveysongelmista, epäonnistuneista perhesuhteista ja lamasta, joka vei yrittäjältä kaiken. Hän koki taloudellista niukkuutta jo lapsuuskodissaan kasvattiäidin kanssa. Hän joutuu vakavasti harkitsemaan rahankäyttöä, harvoin leivän päällä on juustoa tai makkaraa. Hän joutuu pakon edessä miettimään uusia ideoita rahan hankkimiseksi ja keksimään, mitä voisi myydä.
Mutta kaikki tämä on Sepolle vain ulkonaista, sisäisesti hän kokee olevansa rikas, koska hän elää Jumalan tuntemisessa. Jokaisella aamulla on siunaus, hänen suojelusenkelinsä on hänen mukanaan. Hän saa rukoilemalla vain hyvää ja kokee Jumalan johdatuksen konkreettisesti arkipäivässään. Hän saa nopeita rukousvastauksia, ja Jumalan toimintaperiaatteiden tunteminen antaa hänelle iloa. Jos esimerkiksi marjapaikka on hävinnyt tai tili on tyhjä, hän kuuntelee sisäistä ääntään. Jumala vastaa hänelle, jos hänen pyyntönsä ovat oikeutettuja. Siksi hän ei koe olevansa yksin. Taivaan isä on antanut hänelle myös hengellisen työkentän, hän saa käydä keskusteluja lähimmäisten kanssa kristillisistä mahdollisuuksista.
Talouttaan Seppo paikkaa myymällä marjoja torilla ja myymällä käytettyjä pesukoneita. Tukiviidakon lomakkeiden täyttäminen vie paljon aikaa, siinä on paljon oppimista ja monia asioita joutuu kysymään. Siitä huolimatta hakemukset tulevat usein bumerangina takaisin, niitä joutuu täydentämään ja se päännii. Onneksi hänen asuntonsa on mieleinen, omakotitalo, jonka hän on omin käsin rakentanut. Vaikka Seppo ei haikaile luxusautojen perään, hän toivoisi, että voisi lapsilleen antaa materiaalisesti enemmän, esimerkiksi kauniita vaatteita koulujen alkaessa. Jos hän haluaisi viedä lapset kesälomalla jonnekin leirille tai huvipuistoon, ensimmäisenä täytyy kysyä, mitä se maksaa.
Kuitenkaan Seppo ei koe stigmaa tai olevansa köyhä, koska Jumalan huolenpito menee ylitse kaiken. Seppo sanoo: ” Niin kauan kuin me eletään, me voidaan kääntyä Jumalan puoleen. Ja Jumala rakastaa meitä, riippumatta siitä, mitä olemme tehneet tai ansainneet.”
